Vuosi lähenee jo loppuaan ja Vasikkasaaren majan perinteinen joulusaunakin on jo saunottu tätä luettaessa. Viime vuonna tähän aikaan oli muistaakseni paukku pakkaset ja vain vähän lunta. Nyt luonto näyttää, että lunta pitää olla myös. Vesille olisi jo taas kaipuu, vaikka kausi juuri loppuikin. Nautitaan nyt kuitenkin nämä talven riemut ensin.
Talvikaudelle olisi kuitenkin kiva saada jotain veneilyyn liittyvää toimintaa seuralaisille esim. erilaisia luentoja ja esitelmiä yms. Katsastajille yritän järjestää Joni Leeven (Leevene Oy) luennon ja tuhdin tietopaketin veneen rakenteista katsastuksen näkökulmasta. Ajankohta olisi maalis-huhtikuun aikana ja mukaan kutsutaan myös muiden etelä-Päijänteen seurojen katsastajia. Koitamme näissä koulutusasioissa tehdä yhteistyötä muiden seurojen kanssa.
Päättynyt kausi on ollut seurallemme hyvä. Menestystä ja kiitosta on tullut. Päijännepurjehduksessa HeiPsin Eclipse kipparinaan Petri Hillberg oli kokonaiskilpailun nopein. Myös Kauko Kanninen, Heikki Ilola ja Juha Santala miehistöineen pärjäsivät hyvin. Jäsenmäärä on pysynyt nippa nappa 200 sadan yläpuolella. Veneilyharrastus ja muutenkin vesillä liikkuminen on edelleen suosittua.
Venetsialaisten aikaan järjestetty juhlavenekulkue sai paljon myönteistä palautetta. Tapahtuman toivottiin jatkuvan myös tulevina vuosina. Voimmehan toki tuon luvata.
Helsingin venemessut näyttäisi vihdoin toteutuvan helmikuussa ja pääsemme taas isolla joulolla mukaan.
Seuran kommodorina toivotan kaikille Oikein Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2023 !
Pertti
Alla hallituksen uusien jäsenten esittelyt. Onnea ja menestystä heille tehtävien hoitoon.
Olen Teija Alenius, ja aloitan Kallioissaaren majavastaava vuoden 2023 alusta.
Veneily on ollut lähellä sydäntäni jo pikkutytöstä lähtien. Perheeni hankki ensimmäisen veneemme ollessani 8-vuotias. Vene oli kalastajamallinen puinen ”summalainen”, jonka keskellä säksätti kammella käyntiin veivattava keskimoottori. Lapsuuden venekesistä, Kelveneen juhannuksista ja mustikkaretkistä on jäänyt monia hyviä muistoja. Jostain syystä mieleen on jääneet myös Isohiedan rantavesistä löytyvät iilimadot, sorsapoikueet ja Hinttolan kalastajien verkoista löytyneet ankeriaat. Lapsuuden kesinä tätä ylemmäs Päijännettä harvoin mentiinkään. Matka Lahden satamasta Vääksyn kanavan kautta oli pitkä, ja varmaan minun sekä isosiskoni painostuksesta matkan määränpäänä oli usein tuo pitkä, upea harjusaari.
Sittemmin reviiri on laajentunut. Ostimme mieheni kanssa ensimmäisen oman veneemme vuonna 2016. Vuoden 1989 Norppa 9 on palvellut hienosti, ja sopii hyvin kahden aikuisen veneilyyn. Kesälomat kuluvat veneillessä pitkin Päijännettä. Pari vuotta sitten nousimme viiden kanavan kautta Viitasaarelle. Vääksyn kanava ja etenkin uusi Kimolan kanava tuntuvat helpolta muutamaan matkan varrella olevaan Keiteleen kanavaan verrattuna. Erityisesti Paatelan korkeassa kanavassa vettä laskettiin voimalla ja veneessä oli kiinnipitämistä. Veneen hieman ulkonevat, puiset sivukaiteet entisestään hankaloittivat asiaa.
Näin joulun alla Helena veneemme nukkuu ruususen unta Hollolassa hallissa. Vuoden pimeimpänä hetkenä tuntuu, että kevääseen on vielä matkaa, mutta onneksi päivät alkavat pian pidentyä. Jo vakiintuneen tavan mukaan lakkaamme veneen puuosat pariin kertaan pääsiäisenä, ja tästä alkaa lähtölaskenta kesään. Vene lasketaan Messilästä Vesijärveen heti jäiden lähdettyä, ja ajetaan kotisatamaan Kuhmoisissa. Suomen kesä on pitkä: kausi kestää toukokuusta lokakuun puoleen väliin asti.
Vuoden 2023 veneilykesää odotellessa!
Hei, olen Hannu Kananen
Muutin vaimoni työn perässä Heinolaan vuonna 2006. Minun työni kannalta oli yhdentekevää, missä asutiin, kuten on edelleenkin.
Olen aina käynyt vesillä. Verkoilla, uistelemassa, ravustamassa ja kalassa. Poikasena pikkujärvillä vietettiin enemmän aikaa, kuin maissa.
Elämäni meni parikymmentä vuotta maailmalla, mutta Heinolaan muutettuani aloin miettimään tämän paikan etuja ja mahdollisuuksia. Kymmenkunta vuotta meni ajatusta kypsytellessä, kunnes lapset saavuttivat sen kriittisen iän, jossa asioita on joko opeteltava, tai sitten aikaikkuna sulkeutuu.
Lasten ollessa sopivan ikäisiä, halusin antaa heille mahdollisuuden myös kokea vesillä elämisen mahdollisuudet ja haasteet. Siten saisivat itse päättää mitä ja miten haluavat vesielementin kanssa toimia.
Ostin hitaan matkaveneen. Matkavene majoitustilojen vuoksi ja hitaus omien kykyjeni ja vesien tuntemukseni vuoksi. Jollakin oli opeteltava Päijänteen vedet. Tyttäreni tykästyi vesillä olemiseen ja yöpymiseen niin, etten tätä venettä varmaan voi ikinä myydä. Hän haluaa sen itselleen heti, kun on sopivan ikäinen ja saa ajaa 7 metristä yksin. Poikani nauttii kyllä vesillä olemisesta, mutta vielä ei ole nähtävissä sitä intohimoa, joka veneilyyn parhaimmillaan syntyy.
Ei veneily huono harrastus jälkikasvulle, tai vanhemmille ole. Molemmat lapset meillä oppi uimaan ennen viidennettä ikävuottaan ja koko perhe on nauttinut vesillä olemisesta ja siellä yöpymisestä.
Erikoinen elämäntilanne oli 2021 kesällä, kun korona esti toimistolle menemisen, perheen elämä esti kotona töiden tekemisen ja muuta paikkaa ei ollut. Lähdin siis aamulla veneelle. Keitin kaasulla aamukahvit ja aloitin veneessä laiturissa päivän palaverit.
Koko kesän olin töissä veneellä poislukien ne päivät, kun piti olla työmaalla toisella puolella Suomea pakollisissa työmaapalavereissa, jotka edellyttivät pakollisen PCR testin ennen työmaalle saapumista. Niitä ehti kertyä näiden vuosien aikana vajaat seitsemänkymmentä.
Hienosti onnistui työskennellä veneestä kannettavan ja kännykän yhteyksillä. Mikä olisikaan ollut parempi toimisto, kuin Päijänteen näköala ja Kananiemenlahden rauhallinen satama.
Pursiseuran toimintaan hakeuduin mukaan ihan omasta aloitteestani. Minulla on pitkä historia erilaisten yleishyödyllisten yhdistysten hallinnosta ja koen ne yhteisölle, sekä yksilölle erittäin hyödyllisiksi.
Katsastajaksi hakeuduin, koska ajankäyttöni vuoksi muu kontribuutio yhteisölle on ja oli mahdotonta. Tuon korteni kekoon minulle luontaisimmalla tavalla, joka on teknisen näkemyksen tuominen yhteisölle keskustelun keinoin ja yhteisön hyväksi.
En missään tapauksessa olisi tehtävään suostunut, ellei edeltäjäni ja kaimani olisi luvannut minulle täyttä tukeaan tehtävään perehtyessäni varsinkin tietäen, että hänen jälkeensä ei ole tulossa tai näköpiirissä mitään peikkoja tai pommeja. Tuttu mies ja varmasti hyvin hoidettu tehtävä perintönä.
Tässä nyt kuitenkin olen. Tekniikan, johtamisen ja yhdistystoiminnan moniottelija, jolla on näkemystä ja kokemusta melkein kaikesta, mitä elämä voi heittää eteen. Niin hyvässä, kuin pahassakin. Hyötynä eletystä elämästä on, ettei juuri enää mikään asia ole minulle uusi. Tulkaa juttelemaan ja tutustumaan. Yksitotisen ulkomuodon takaa löytyy lupsakka savolainen, jonka pohojolaanen verenperimä takaa pitkävihaisuuden ja äkkipikaisuuden.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen Annika Vinkka, sukellusjaoksen uusi puheenjohtaja. Aloitan virallisesti vuoden 2023 alusta Martha Nipulin seuraajana.
Olen aloittanut sukellusharrastuksen parissa jo kymmenvuotiaana silloisen Norppa vapaasukellusryhmän kautta. Myöhemmin vuosien karttuessa siirryin myös itse ryhmän apulaisohjaajaksi ja suoritin samalla laitesukelluskortin vuonna 2014.
Laitesukelluksessa minua kiehtoo vedenalainen maailma ja yksi ikimuistoisimpia reissuja onkin ollut Hevossaaressa uponneen tanssiproomun etsintä joitakin vuosia sitten. Opiskelujen ja koronan myötä sukeltaminen on jäänyt vähäiseksi mutta tulevana kesänä olisi tarkoitus panostaa sukeltamiseen enemmän töiden ohella.