Kommodorin joulutervehdys
Vuosi lähenee jo loppuaan ja kunnon pakkasistakin on päästy nauttimaan. Näinhän se talvi ennen tuli. Ensin kunnon pakkaset ja sitten vasta lunta. Kulunut kausi on ollut seuralle kaikin puolin mainio. Purjehtijoille kilpailumenestystä, kunnon helteet heinäkuussa lomailijoille ja mainiot ilmat retkiveneilyyn ja muuhun harrastamiseen vesillä. Kaupungin kanssa saatiin neuvoteltua pitkät vuokrasopimukset telakka-alueelle Hevossaaressa ja Heinäsaaren kotilaiturille. Nyt alueita voidaan kehittää pitkäjänteisesti. Telakka-alueelle vedettiinkin jo lisää sähköistystä syksyllä. Vasikkasaaren majan tilanne on vielä kuitenkin harmillisesti avoin. Helmikuussa päästään taas toivottavasti venemessuille tutkailemaan mitä uutta on veneilyn saralla tapahtunut ja fiilistelemään tulevaa kesää ja veneilykautta. Odotan jo innolla. Jäsenmäärä on pysynyt seurassamme suurin piirtein samana, noin 200 jäsenenä. Olisi kuitenkin mukava saada mukaan lisää vesillä harrastajia, vaikkapa kanoottimelojia.
Vuoden alussa hallituksessa aloittavat kaksi uutta jäsentä. Milla Honkanen sihteerinä ja Ari Nieminen turvallisuus-, satama- ja telakkapäällikkönä. Onnea heille toimissaan.
Liitteenä heidän esittelyt itsessään.
Toivotan kaikille seuralaisille Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !
Pertti
Olen Milla Honkanen, Heinolan Pursiseuran uusi sihteeri. Aloitan virallisesti vuoden 2022 alussa Marjo Skytän seuraajana. Kiitos Marjolle erinomaisesti hoidetusta työstä, tästä on hyvä jatkaa. Olen saanut kasvaa veneilyn parissa. Ensimmäiset vuodet seilasimme perheeni kanssa moottoriveneellä Ruotsalaisella ja Päijänteellä. Lapsuuden kesien kohokohtia olivat jollaleirit, joissa pääsin tutustumaan purjehdukseen.
Ollessani yltä-asteella isäni osti ensimmäisen purjeveneensä ja pian siirryimmekin viettämään kesiä Saaristomerellä purjehtien. Sen jälkeen purjehdus maileja onkin kerätty ympäri maailmaa. Pisimpinä reissuina Atlantin - ja Intian valtameren ylitykset. Valtameripurjehdus on vienyt sydämeni, tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka. Onni löytyy vahtivuorossa aamuyöllä, kun fosforiplankton kimaltaa kilpaa tähtien kanssa tai kun delfiiniparvi päättää liittyä matkaan, tervehtien kanssamme auringon nousua.
Koronan myötä valtameri reissut loppuivat, mutta purjehduksen kipinä ja kaipuu vesille jäivät. Päädyin ostamaan ensimmäisen oman purjeveneen syksyllä 2020. Keltainen 50-vuotias H-vene olikin kesän 2021 paras seuralainen. Paluu järville ja lapsuudesta tuttuihin saariin on tuntunut hyvältä ja antanut paljon upeita uusia muistoja. Innolla kohti purjehduskesää 2022!
Olen Ari Nieminen ja minut valittiin jatkamaan seuran satamapäällikkönä turvallisuus asioissa. Juhani Syrjäsen alias Simen saappaiden täytössä on haastetta mutta se on vastaanotettu. Kiitos luottamuksesta.
Kipinä veneilyyn syttyi Perämeren rannalla jo lapsuudessa. Kipinä kasvoi liekiksi, kun suoritin varusmiespalvelukseni Laivastossa. Opiskelujen ja perheen perustamisen aikaan veneilyyn ei ollut mahdollisuutta. Kahdeksankymmentä luvun alussa veneilystä tuli perheemme kesäinen harrastus. Samaan aikaan menin mukaan järjestäytyneeseen veneilijöiden joukkoon, kun liityin Varkauden Pursiseuraan. Savon vedet ja Saimaa tulivat tutuiksi, kun asuimme Kuopiossa ja Joensuun kupeessa.
Heinolaan muuton jälkeen veneilimme muutaman vuoden ilman oikeaa perälippua. Nyt olen ollut mukana HeiPs;in toiminnassa jo yli kymmenen vuotta rivijäsenenä. Perheeseemme kuulu vaimoni lisäksi kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Työ urani, joka on hiljalleen hiipumassa, olen työskennellyt kehittämisen ja johtamisen valmentajana. Ensi kesänä taas kohti uusia venelykokemuksia.